Kokoonnuimme uuden seurakuntaneuvoston ja työntekijöiden kanssa yhteiseen viikonloppuseminaariin maaliskuun alussa. Kuulimme Taloustutkimuksen keräämästä laajasta tutkimusaineistosta hengellisyydestä Suomessa ja kuinka nämä tulokset näkyvät Porvoossa. Tämän jälkeen pohdimme yhdessä, miten voimme parhaiten vastata niihin haasteisiin, joita tämän ajan ihmisillä on: Miten voimme seurakuntana parhaiten kulkea ihmisten rinnalla?
Kertasimme seminaarissa seurakuntamme 90-vuotista historiaa ja sitä, miten erilaisten vaiheiden kautta suomalainen seurakunta on Porvoon alueella toiminut. Olimme aluksi selkeä kielellinen vähemmistö, joka etsi omaa paikkaansa. Sodan jälkeen karjalaisten tulon ja 60-luvun Nesteen rakentamisen myötä alueellemme muutti paljon uusia ihmisiä. Sivulla seitsemän kerrotaan tästä, kuinka seurakunta on ollut mukana ihmisten elämässä eri vaiheissa.
Porvoon alue on viime vuosina kasvanut ja tänne on muuttanut väkeä erityisesti pääkaupunkiseudulta. Monen suhde kirkkoon ja kristilliseen uskoon on viime vuosikymmeninä ohentunut ja yhä useampi nuori perhe miettii, siirtääkö enää kristillistä perinnettä seuraavalle sukupolvelle. Tätä pohdintaa sivuaa Lastenkirkko-median päätoimittaja Anita Ahtiainen sivulla kolme, kun hän pohtii, kuinka pääsiäisen kertomus voi parhaimmillaan luoda lapselle luottamusta siihen, että hyvä voittaa pahan.
Ihmisten juurettomuus ja samalla yksinäisyys on tutkimusten mukaan selvästi lisääntynyt. Sosiologi Zygmunt Baumanin mukaan ihmiset aikaisemmin etsivät elämäänsä nykyistä enemmän kiinteää ja lopullista identiteettiä. Nykyisessä postmodernissa, moniarvoisessa maailmassa ihmiset sen sijaan välttelevät sitoutumista ja noukkivat kuin kulkurit tai turistit itselleen mieluisia identiteetin aineksia. Kulkuri ei tiedä matkansa päämäärää ja siksi hän olettaa, että seuraavassa pysähdyspaikassa hän voisi saavuttaa jotain vieläkin parempaa. Turistikaan ei asetu mihinkään pitkäksi aikaa, vaan valikoi kohteita mieltymystensä mukaan. Hetken aikaa kulkurin tai turistin elämä voi tuntua houkuttelevalta, mutta pidemmän päälle se on todella raskasta.
Meihin on luotu sisäinen tarve kuulua, kiinnittyä ja sitoutua johonkin itseä suurempaan ja turvallisuutta luovaan kokonaisuuteen. Kristinuskon ainutlaatuisuus on siinä, että Jumalaa etsiessämme emme joudu tyytymään totuuden sirpaleisiin, vaan Jumala on ilmoittanut meille itsensä Kristuksessa. Vaeltava kulkuri tai yhä uusia elämyksiä etsivä turisti voi löytää Jumalassa sielulleen rauhan. Usko ei merkitse ahdistavaa pakkopaitaa, kyselyn ja ajattelun päättymistä tai vapauden ja ilon loppua. Sen sijaan se tuo turvallisen kotiin tulon kokemuksen siitä, kuinka Kristuksen tähden olen hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin olen: Kelpaamme hänelle myös hyvin keskeneräisinä ja vajavaisina.
Seurakunta on myös keskeneräinen ja keskeneräisten yhteisö. Sen keskeinen idea onkin siinä, että sen suojissa voimme kannatella toinen toisiamme. Sivulla kuusi Ritva Kilpirinne kertoo, miten seurakunnan toiminta on parhaimmillaan tukenut häntä haastavassa elämäntilanteessa. Hyvin eri tavoin ajattelevat ja eri taustoista tulevat ihmiset ovat voineet Sohvaryhmässä tukea toisiaan. Samalla sivulla pääsiäisen ajan videoilla esiintyvät Mira Mäkeläinen-Andersson, Riikka Hyvönen ja Timo Kojo jakavat hyvin henkilökohtaisia elämäntarinoita, joita kannattaa pääsiäisen aikana seurata netistä.
Tommy Hellsten avaa syvällisesti kärsimyksen teemaa ja kuinka sen edessä on kaksi erilaista polkua, joista toinen luo mahdollisuuden tietoisuudelle ja toinen saa ihmisen katkeroitumaan. Samalla hän sanoittaa hyvin myös sen, miten uskon todellisuus avautuu. Mitä syvemmälle ihminen suostuu menemään kohti omaa keskeneräisyyttään, sitä korkeammalle jokin hänessä nousee. Jumalan löytäminen ja itsensä löytäminen kulkevat aina käsi kädessä. Jo 400-luvulla elänyttä kirkkoisä Augustinusta on kutsuttu ensimmäiseksi syvyyspsykologiksi. Hän kirjoitti aikanaan osuvasti: ”Sydämeni on levoton ja rauhaton, kunnes se löytää levon sinussa, Jumala.”
Viime vuonna täällä Porvoossa aloittanut diakoniatyöntekijä Sini Makkonen avaa tätä todellisuutta käsitellessään rukousta ja kristillistä meditaatiota. Sen tehtävänä on kuljettaa rukoilija sydämen hiljaisuuteen, jossa kohtaamme sisällämme asuvan pyhyyden ja Jumala saa tehdä meissä salattua työtään. Tähän hiljentymiseen myös me haluamme sinua olla kutsumassa. Haluamme seurakuntana edistää hiljentymistä erilaisten messujen, meditaatioryhmän ja muidenkin tilaisuuksien kautta.
Seurakunnan tehtävänä on olla rohkaiseva, rakastava ja rukoileva yhteisö, joka elää vahvasti siinä todellisuudessa, jonka keskellä ihmiset arjessaan elävät. Luther aikanaan totesi, että seurakuntaa on jatkuvasti uudistettava ja tämän mukaan me haluamme seurakuntana myös jatkossa toimia. Tähän uudistamiseen ovat kaikki 22 000 Porvoon suomalaisen seurakunnan jäsentä tervetulleita mukaan, sillä yhdessä me kaikki muodostamme seurakunnan.
Hyvää, siunattua ja toivoa tuovaa pääsiäisen aikaa.
Pontus Salmi, kirkkoherra
Haluatko lukea lisää Poijun tarinoita? Tai haluatko saada lisää tietoa Porvoon suomalaisen seurakunnan toiminnasta? Ohessa linkkejä:
- Lue koko Poiju näköislehtenä
- Kärsimys on yksi elämän suurista mysteereistä – samanlainen kuin Jumala ja rakkaus. Lue Tommy Hellstenin haastattelu.
- Pääsiäisen ajan tarinoita – kerrontaa elämästä, kuolemasta ja jälleennäkemisen toivosta
