Kärsimys on yksi elämän suurista mysteereistä – samanlainen kuin Jumala ja rakkaus

2023-03-31 10:05:00.0, Eija Quinlan

Mies nojatuolissa, rauhallisuus.

Kirjailija, terapeutti, teologian maisteri Tommy Hellsten istuu Porvoon kotinsa olohuoneessa, josta näkymä on joelle. Höyryävä tee tuoksuu, ja kynttilä palaa pöydällä. Tunnelma on seesteinen ja rauhallinen. Hyvä hetki pohtia syvällisiä ajatuksia.

Ajatteletko kärsimystä pääsiäisviikolla?

– En tiedä, mietinkö sitä erityisesti pääsiäisenä, mutta mietin muuten varsin usein kärsimysteemaa. Se on yksi elämän suurista mysteereistä, samanlainen kuin Jumala ja rakkaus. Me voimme siitä aika paljon ymmärtää, vaikka se mysteeri onkin. 

– Varmaan ei kuitenkaan lopullisesti tämän elämän aikana avaudu kärsimyksen merkitys. Siinä on kaksi polkua. Toisella syntyy tietoisuutta, ja toisella syntyy katkeruutta. Valinta on meidän. Se ei kuitenkaan ole meidän, ennen kuin tiedostamme, että valinta on meidän, Hellsten sanoo. 

Ihminen voi myös oppia ymmärtämään, että kärsimyksellä on hyvä tarkoitus. 

Yritän puhua auki kristinuskon syvintä viisautta, vaikka monet eivät välttämättä tajua, että puhun siitä, Tommy Hellsten sanoo.
Kuva: Ilona Savola.

– Kun elät rakkaudessa, ymmärrät, että kärsimys ei tule tuhoamaan eikä kiusaamaan, vaan opettamaan. Olenkin sanonut, että on helpompi kärsiä hyväntahtoisessa maailmankaikkeudessa kuin pahantahtoisessa.  Elämä on meille rakkaudella räätälöity vastoinkäyminen.

Hellstenin ajatukset siirtyvät myös Kristuksen pitkäperjantain kärsimyksiin. Kun Jeesus oli ristillä kokien äärimmäistä inhimillistä kärsimystä, hän kykeni vielä rukoilemaan teloittajiensa puolesta sanoen: ”Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä, mitä he tekevät.” 

– Se hänen käsittämätön suuruutensa, edes ristillä kidutettuna oleminen ei mitätöinyt hänen tietoisuuttaan. Se ei kadonnut, että hän tiesi, kuka hän oli. Hän ei luhistunut missään vaiheessa, vaikka häntä luhistutettiin, Hellsten pohtii.

Koska Jeesuksen tietoisuudentaso on korkeinta, mitä maa päällään kantaa, Hellstenistä tuntuu oudolta, että Jeesusta on nykyaikana ikään kuin latistettu, häntä pidetään joissain yhteyksissä jonkinlaisena  hömppäfiguurina tai kiiltokuvahahmona. 

Jeesus on kuin nykyajan kukkahattutäti. Harmittaa niin paljon tuo hömppäasia.

– Jeesus on kuin nykyajan kukkahattutäti. Harmittaa niin paljon tuo hömppäasia. Minulla muhii ajatus, että minun pitäisi kirjoittaa kirja Jeesuksesta. Mutta onko minusta siihen, hänessä on niin suuri tietoisuus. Onhan minulle elämäni aikana avautunut yhtä sun toista, mutta onko se riittävästi, jotta voisin kirjoittaa Jeesuksesta? 

Tommy Hellsten on kulkenut ympyrän, ja ympyrä on nyt sulkeutunut. Hän on ajoittain etääntynyt kirkosta ja kirkon sanomasta itsetutkiskeluvuosiensa aikana. 

– Varmaan se perimmäinen syy oli, että silloin kun minulla oli kauhea hätä, kirkon sanoma tuntui tyhjältä puheelta. Mietin, että mikä minussa vikana, kun en saa siitä lohtua? Ajattelin jopa, että olen toivoton tapaus. 

– Minä niin turhauduin niihin minulle tyhjiin sanoihin. Ajattelin myös, että jonkun pitää nähdä se vaiva ja alkaa avata mitä ne sanat tarkoittavat. Siitä tuli itse asiassa elämäntehtäväni. Yritän puhua auki kristinuskon syvintä viisautta, vaikka monet eivät välttämättä tajua, että puhun siitä. 

Nyt Tommy Hellsten tietää, ettei uskoon ole oikotietä. Usko ei ole sitä, että mennään ylös suoraan. Ylös ei pääse muuten kuin alakautta. 
Kuva: Ilona Savola

Hän muistelee hetkeä kesäkuussa 2017, jolloin hänen vaimonsa Carita Hellsten kuoli yllättäen. Silloin hänen uskonsa oli kovalla koetuksella muutaman päivän ajan. 

– En voinut valita hänen kohtaloaan, mutta pystyin valitsemaan sen, miten siihen suhtauduin. 

Tommy Hellsten ei myöskään nuorena saanut paikallisen kirkkoherran kuulevaa korvaa ongelmilleen, kun hän tahtoi puhua perheensä vaikeasta tilanteesta. Teinipoika koki silloin suurta pettymystä. 

– Olin tullut paljastamaan, mitä alkoholistiperheessämme tapahtui. Yritin aloittaa, olin täynnä häpeää, täynnä pelkoa. Kun kirkkoherra tajusi, mistä aioin puhua, hän sanoi: ”Kyllä minun nyt täytyy lähteä.” Ja hän poistui paikalta selittämättä miksi.  

– Jäin sitten siihen istumaan. Tuli sellainen olo, että eikö tässä maailmassa ole ketään, jolle voisin puhua näistä tunteistani. Se johti kirkkoon ja Jumalaan turhautumiseen. Silloin vaihdoin tietä ja lähdin tutkimaan, mitä sisälläni kannan. Tein sellaisen 50 vuoden matkan, jonka aikana todella panostin itseni tutkimiseen.  Minun piti tehdä tämä matka. Kirkkoherra toimi itse asiassa tietämättään oikein, Hellsten pohtii. 

Kun Jeesus oli ristillä kokien äärimmäistä inhimillistä kärsimystä, hän kykeni vielä rukoilemaan teloittajiensa puolesta.
Kuva: Ilkka Tuominen

– Tuohan oli yritys oikaista, yritin hypätä Jumalan syliin. Mutta Jumala oli niin viisas ja rakkaudellisen brutaali; et voi paeta sitä mitä sisälläsi kannat.  

Nyt Hellsten tietää, ettei uskoon ole oikotietä.

– Usko ei ole sitä, että mennään ylös suoraan. Ylös ei voi mennä muuten kuin alakautta. Mitä syvemmälle menee kohti omaa keskeneräisyyttään, sitä korkeammalle jokin sinussa nousee. 

Hellsten on koulutukseltaan myös teologian maisteri. Nykyajan kirkko Suomessa yrittää hänen mielestään aivan liikaa miellyttää kaikkia. 

Kirkon pitäisi uskaltaa tulla hylätyksi.

– Kirkkoon ei voi tulla, jos ei ole kypsä, jos ei ole tietoisuutta. Kirkon pitäisi uskaltaa tulla hylätyksi. Kun se yrittää olla kaikille kaikkea, lopulta se ei ole kenellekään mitään, hän pohtii.  

Myös Hellstenin on ajoittain ollut vaikea löytää paikkaansa seurakunnassa. 

– Olen jopa miettinyt sitä, mitä uskovaisuus loppujen lopuksi on, hän myöntää.

Tommy Hellstenillä on aikomuksena muuttaa Loviisaan elokuun puolenvälin jälkeen. Hän on uuden äärellä, tässäkin herkästi intuitiotaan kuunnellen. 

– Aavistan jotenkin uuden alun siinä. Se ei ole vaan se talo, vaan siinä tulee tapahtumaan jotain uutta, joku asia, joka tahtoo tapahtua. Uskallanko ottaa sen vastaan? Ei minulla ole mitään takeita mistään, olen koko ajan epävarma, mutta yritän kuunnella sitä, mikä tässä tahtoo syntyä. Pieleenkin voi mennä. Tämähän on hirveä riski, kuten aina, kun jotain uutta olen tekemässä, hän pohtii. 

Häpeän teema on kulkenut alkoholistiperheessä kasvaneen, urallaan menestyneen kirjailijan ja terapeutin mukana läpi elämän. 

Häpeä on aina yrittänyt sabotoida kaikki hankkeeni

– Koska häpeä on niin sietämätön tunne, minulla on ollut tarve kehittää häpeälleni vastakohta. Minun on täytynyt olla erinomainen ja menestyvä kestääkseni häpeääni. Häpeä on aina yrittänyt sabotoida kaikki hankkeeni, Hellsten summaa.  

Uusi alku kutsuu Loviisaan, josta hän on alun perin maailmalle lähtenyt. Hellsten ihastui taloon ja atriumpihaan, kun hän kävi katsomassa sitä talon löytäneen naisystävänsä kanssa.   

– Minusta se oli äärettömän kaunis. Se oli selvä juttu. Siitä se lähti.

– Istuin kerran tuossa tuolissani, kun se päätös oli tehty. Hiljennyin, kuten minulla on aamuisin tapana. Kun ajattelin sitä taloa, minulle jysähti, että olen puhunut läsnäolon tilasta henkisenä paikkana, joka avautuu ylöspäin kohti taivasta. Talon atriumpiha todella fyysisesti on se paikka, josta olen puhunut. En oikeastaan halua täältä Porvoosta pois, mutta aavistan jonkun uuden alun. 

Pääsiäistä Hellsten viettää vielä Porvoon kodissaan perinteisellä tavalla. 

– Lammaspaistia, mämmiä, kaloja ja pashaa. Pääsiäiseen kuuluvat myös ne keltaiset kukat. Niissä on sellaista hehkua.

Pitkäperjantain jälkeen koittaa ylösnousemus ja suuri ilo. Hyvää pääsiäistä!
Kuva: Eija Quinlan

Haluatko lukea lisää Poijun tarinoita? Tai haluatko saada lisää tietoa Porvoon suomalaisen seurakunnan toiminnasta? Ohessa linkkejä:

Tarinoita elämästä, kuolemasta ja toivosta – Katso video

YouTube-video