Porvoon suomalainen seurakunta täyttää 90 vuotta

2023-03-29 17:01:00.0

Kaksi pappia, vanhempaa herraa.

Valtioneuvosto teki 12.5.1932 pitkän väännön jälkeen päätöksen, että suomenkieliset saavat Porvooseen oman seurakuntansa.

Jokaisen tulisi saada toteuttaa omaa uskoaan omalla kielellään. 

Tasan 90 vuotta sitten Porvoon kaupungissa oli kuitenkin vain yksi seurakunta, jonka pääkielenä oli ruotsi. Porvoon maalaiskunnan asukkaista 24 % ja kaupungin asukkaista peräti 40 % puhui suomea. 

Suomessa oli herännyt kansallisuusaate, joka halusi parantaa suomen kielen asemaa itsenäisessä maassa. 

– Kun suomenkielinen väestö sai menestystä vuoden 1922 kunnallisvaaleissa ja aitosuomalaiset kasvattivat suosiotaan, Porvoon suomenkielinen väestö heräsi siihen, että he voisivat perustaa oman seurakunnan, kertoo Porvoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Pontus Salmi

Perustaminen ei kuitenkaan ollut yksinkertaista. 

– Asiasta käytiin aikamoista vääntöä, mutta lopulta valtioneuvosto teki päätöksen Snellmanin päivänä 12.5.1932, että Porvooseen voidaan perustaa oma seurakunta suomenkielisille, Salmi kertoo.  

Uusi seurakunta oli tärkeä jäsenilleen paitsi uskon myös kielellisen identiteetin kannalta.

Jumalanpalveluksissa käytiin ahkerasti. Niihin osallistui peräti 5 % eli 300–400 seurakuntalaista – tällaiseen osallistujamäärään ei sittemmin ole päästy. 

Porvoon seudun elämä koki valtavan sysäyksen, kun alueelle muutti sodan jälkeen runsain mitoin siirtokarjalaisia. 

– Kielirajat rikkoutuivat ensimmäistä kertaa kunnolla. Ruotsinkieliset ja karjalaiset avioituivat, ja Porvoon seurakuntaelämä rikastui, Salmi summaa. 

Aluksi Karjalasta saapuneet pysyivät oman seurakuntansa jäseninä, mutta kun Karjalan seurakuntia vähitellen lakkautettiin, he siirtyivät Porvoon seurakunnan jäseniksi. Seurakunnan jäsenmäärä paisui. 

Kirkkoherra Erkki Niinivaara hahmotteli näkyä seurakunnasta ja kirkosta, joka olisi kaikille avoin: seurakunta ei ole vain jotakin ryhmää varten, vaan kaikkia varten. Siksi on etsittävä ja kokeiltava uusia toimintamuotoja, joiden kautta saavutettaisiin mahdollisimman moni seurakuntalainen. 

– Tämä on aivan kuin tämän päivän strategiasta! Salmi sanoo.

Seurakunnan lähestymistapa oli jalkautuva, aivan kuin nykyään. ”Polkupyörällä viiletimme ympäri kyliä”, muisteli pastori Veikko Lehtinen

Kasvanut seurakunta osti vuonna 1957 silloisen Säästöpankin talon, joka saneerattiin talkootyöllä Seurakuntakodiksi. Nopeasti kasvava nuorityö taas sai uusia mahdollisuuksia, kun seurakunta löysi Karijärveltä sopivan leiripaikan.

Porvoon suomalaisen seurakunnan viides kirkkoherra, Tapani Mäki-Panula muistelee: 

– Leiririppikouluista tuli seurakunnan lippulaiva. Kun aloitimme 60-luvulla, emme meinanneet saada tarpeeksi nuoria, ja muutaman vuoden päästä niihin oli niin paljon tunkua, etteivät kaikki meinanneet mahtua!

Nesteen saapuminen Kilpilahteen muutti merkittävästi Porvoota. Jo vuonna 1964 aloitettu rakennusvaihe toi massamuuton Porvooseen. 

– Porvoon kaupunki ja maalaiskunta kasvoivat voimakkaasti. Kielisuhteet vaihtuivat ja kyltit kääntyivät kaupungissa, Salmi kertoo. 

Mäki-Panula teki vuonna 1974 kuukauden työharjoittelun Nesteelle, josta alkoi vuosien yhteistyö Kilpilahdessa. Mäki-Panula toimi tuotantomiehenä ja myöhemmin teollisuuspappina, ja kävi vielä kirkkoherravuosinaankin säännöllisesti Nesteellä. 

– Tapasin ihmisiä, juttelin ja kyselin kuulumisia, Mäki-Panula muistelee. 

– Monet Nesteen työntekijät olivat tehneet ennen hikistä metsä- tai peltotyötä, ja nyt kun oli enemmän vapaa-aikaa ja rahaa, tuli näitä vapaa-ajan ongelmia, Mäki-Panula kertoo.

– Monet alkoholisoituivat. 
Nesteen kupeeseen syntyi ”intiaanikylä”, joka koostui laavuista, teltoista ja kovalevykopeista. Alkukantaisessa kylässä asui niitä työntekijöitä, joille ei riittänyt Porvoossa majapaikkoja sekä niitä, jotka olivat alkoholisoitumisen vuoksi menettäneet työnsä ja asuntonsa. 

Jos Nesteen tulo Porvooseen toi enemmän töitä seurakunnalle, se toi myös varoja. 

– Seurakunnalle tuli ovista ja ikkunoista rahaa, kun Neste maksoi valtavasti yhteisöveroa. Nesteen osuus yhteisöverosta oli 40 prosentin luokkaa, Mäki-Panula kertoo. 

Kun Neuvostoliitto romahti, Nesteen myynti hidastui ja Porvoossa alkoi irtisanomisten aalto. Työttömyys nousi ja pahoinvointi lisääntyi. 

– Velkaantuneiden hätä näkyi ensin Porvoossa. Suomessa ei vielä lamasta edes puhuttu, kun Porvoossa se näkyi jo, Salmi kertoo. 

Kun ylivelkaantumisesta tuli kansallinen ongelma 90-luvun alussa, ihmiset pyysivät kirkolta apua. Näin kirkko aloitti ensimmäisenä velkaneuvonnan vuonna 1991.

Diakonit paikkailivat hyvinvointivaltion puutteita. 

–  Diakoneilla on tapana olla ensimmäisenä paikalla ja näyttää yhteiskunnalle, missä on hätä, Salmi kertoo. 

Porvoossa seurakunta perusti asunnottomille Koivulan, joka on nykyään Porvoon kaupungin asumispalveluyksikkö. Perheille seurakunta tarjosi perheneuvontaa ja päiväkerhoja, joita oli siihen aikaan peräti yli 20 ympäri Porvoota. 

Kun Nesteen maksama yhteisövero laski, myös seurakunta joutui säästökuurille. 

– Muistan, että istuimme seminaarissa laivalla vuonna 1991, kun saimme kuulla, että tulot laskevat nopeasti, Salmi muistelee. 

– Se oli kova homma, kun piti tehdä isoja supistuksia, Mäki-Panula lisää. 

Porvoon suomalainen seurakunta on alusta saakka ollut kaikille.  

– Olemme palanneet juurillemme. Siihen, mistä kirkkoherra Niinivaara puhui jo sodan jälkeisinä vuosina. Etsimme jatkuvasti uusia toimintamuotoja ja kanavia, joilla tavoittaisimme kaikki seurakuntalaiset ja kirkkoon kuulumattomat, Salmi kertoo. 

Vaikka seurakunta mukautuu maailman menoihin, ydin pysyy vuodesta toiseen: usko, toivo ja rakkaus sekä armo. 

–  Yksi suurimmista motivaattoreistani, kun palasin 23 vuoden jälkeen takaisin töihin kotiseurakuntaani, oli elinvoimaisuuden ylläpitäminen. Tavoitteemme on, että elämme yhä ajassa, pysyisimme elinvoimaisena ja avaamme ovia jokaiselle, Salmi sano

Tule mukaan juhlimaan! Porvoon suomalaisen seurakunnan juhlistaa syntymäpäiviään ympäri vuoden. 28.5. järjestetään juhlamessu Raatihuoneen torilla. Torilta startataan myös juhlavaellus kohti Gammelbackaa.
Lisätietoa tulossa myöhemmin.
 

Teksti: Merja Forsman

Haluatko lukea lisää Poijun tarinoita? Tai haluatko saada lisää tietoa Porvoon suomalaisen seurakunnan toiminnasta? Ohessa linkkejä:

Kirjoittajat