Voit lukea kaikki Poiju-lehden jutut myös näköislehdestä, johon pääset tästä linkistä.
Porvoon suomalainen seurakunta on tehnyt videosarjan, jolla tutustutetaan ihmisiä hiljaisuuteen. Videosarja Johdatus hiljaisuuteen julkaistaan seurakunnan viestintäkanavissa pääsiäistä edeltävällä hiljaisella viikolla.
Videoiden suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana hiljaisuuteen perehtynyt pastori Lauri Maarala sekä Porvoon suomalaisen seurakunnan diakoni Sini Makkonen.
Hiljaisuuden ja rauhoittumisen etsintä on nykyisin suosittu ilmiö.
Hiljaisuuden ja rauhoittumisen etsintä on nykyisin suosittu ilmiö.
– Ihmiset etsivät jotakin henkisyyttä, mikä rauhoittaisi heitä. Syvempää tarkoitusta kuin tämä yhteiskunnassa suorittaminen, Makkonen pohtii.
– Näiden videoiden teema on vastaus ihmisen syvempään kaipuuseen, kun ihminen etsii merkitystään ja paikkaansa maailmassa. Tämä hiljaisuuden maailma on kaikille auki, hengellisestä taustasta riippumatta, Makkonen kertoo.
– Tässä on kyseessä keho, mieli ja sielu kokonaisuus. Videolla on esimerkiksi kehollinen harjoitus mielen hiljentämiseen. Sieltä se sielukin sitten löytyy…
Hänelle itselleenkin aihepiiri on lähellä sydäntä, ja hän suhtautuu projektiin innostuneesti.
– Ei ihan jatkuvasti saa tehdä tällaista. Nämä ovat merkittäviä aiheita, joita pohdin myös omassa elämässäni työni ulkopuolella, diakoni Makkonen sanoo.
Lauri Maarala on pappi, joka ohjaa hiljaisuuden retriittejä ja hengellisen ohjauksen ryhmiä. Hän jäi eläkkeelle Mäntyharjun seurakunnan kirkkoherran virasta ja asuu Helsingissä. Hän on myös julkaissut muutamia teoksia.
Aikaamme leimaa jatkuva ja monikanavainen informaatiotulva. Jos sitä ei tiedosta, se voi kuin varkain viedä mennessään, eksyttää.
– Ajattelen, että syvin muutos käynnistyy meissä sisältä käsin. Jos elämääni ohjaavat kaikki ne yllykkeet, mitä ulkopäin tulee, minulle voi käydä niin, etten enää tiedä, mitä oikeasti tarvitsen, mikä tai kuka elämääni ohjaa tai kuka varsinaisesti olen. Yhteisöinäkin meidän olisi hyvä pysähtyä sitä kysymään, mihin oikein olemme menossa, Maarala pohtii.
Syvin muutos käynnistyy meissä sisältä käsin.
Hän antaa tietoisesti hiljaisuudelle aikaa joka aamu.
– Aloitan aamuni hiljaisuudesta. Juon lasin vettä. Katson ulos valkenevaa aamua. Venyttelen vähän ja hengittelen. Istahdan alas ja hiljennyn parinkymmenen minuutin ajaksi. Sitä voi kutsua aamumeditaatioksi. Itse puhun hiljaisesta rukouksesta, jossa tyydyn vähiin sanoihin. Ajattelen, että rukous kasvattaa meissä myötätuntoa kaikkea kohtaan ja havahduttaa siihen todellisuuteen, jonka keskellä juuri elämme.
– Rukouksessa etsimme yhteyttä Jumalaan. Se avaa meitä säteilevälle rakkaudelle, joka ylittää ymmärryksemme ja kannattelee kaikkea elämää. Emme vain aina ole tietoisia rakastavasta läsnäolosta, mikä meitä ympäröi. Jumala ei ole koskaan kaukana, hän on kyllä läsnä, me vain olemme jossain muualla, kun huomiomme kiinnittyy moniin meitä kiinnostaviin asioihin ja yllykkeisiin, Maarala sanoo.
Kuvat: Simon Lampenius.
